Suomen elokuvan historia

by Erkki Kanto May 9, 2020
A scene from "The White Reindeer", 1952

A scene from The White Reindeer (Valkoinen peura)

suomi-filmi/cornonet film distributors

Suomen elokuvahistorian katsotaan alkaneen 28.6.1896, kun Lumièren veljekset pitivät ensimmäisen näytöksen Helsingissä. Heidän yksittäisten elokuviensa kesto oli 50 sekuntia. Niitä kuvattiin 17 metrin kelalla, ja niissä oli 18 freimiä sekunnissa. Siitä alkoi elokuvateatteritoiminta ja myös tarve tehdä kotimaisia elokuvia. Aluksi elokuvia esitettiin Suomea kiertävinä esityksinä. Tunnetuin operatööreistä, kuten heitä kutsuttiin, oli Oskar Alonen, jonka kiertue vuonna 1899 kattoi koko maan.

Elokuvien kiertueiden pitäjät käyttivät kinematografia, joka oli sekä elokuva-projektori sekä elokuvakamera. Niinpä he saattoivat kuvata itse esityspaikkakunnalla, kehittää filmin ja esittää sen saman tien.

Ensimmäiset dokumenttielokuvat valmistuivat 1904 ja varsinainen fiktiivinen elokuva, Salaviinanpolttajat, vuonna 1907. Se oli näytelmäelokuva ja perustui käsikirjoituskilpailun tuloksena syntyneeseen käsikirjoitukseen. Teattereiden määrä elokuvien esityspaikkoina alkoi kasvaa nopeasti ja se synnytti tarpeen uusien elokuvien tekemiselle.

Helsingissä toimi American Bioscope, joka teki dokumenttielokuvia vuodenvaihteen 1904-1905 molemmin puolin ja esitti niitä teatterissaan Helsingin Sirkusmaneesissa. Filmit eivät ole valitettavasti säilyneet nykypäivään.

Autonomian ajan pitkien elokuvien tuotanto ei vakiinnuttanut asemaansa. Vasta vuonna 1919 perustettiin Suomen Filmikuvaamo, jonka nimi muutettiin 1921 Suomi-Filmiksi. Yhtiön johtajana toimi Erkki Karu ja häntä pidetään suomalaisen elokuvan perustanlaskijana sekä taiteellisella että teollisella puolella. Suomi-Filmin lisäksi hän toimi toisen tuotantoyhtiön, Suomen Filmiteollisuuden, perustajana, johtajana sekä ohjaaja-käsikirjoittajana.

Sana elokuva keksittiin suomen kieleen vuonna 1927. Sitä ennen puhuttiin ”elävistä kuvista” tai ”elävistä valokuvista”, ”filminäytelmistä” tai joskus ”valkoisesta kankaasta”. Ensimmäisiä kokopitkiä elokuvia olivat Nummisuutarit (1923) ja kansainvälisestikin tunnustettu Koskenlaskijan morsian (1923). Armeijan merkitystä ihannoivat elokuvat Meidän poikamme (1929), Meidän poikamme merellä (1933) ja Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934).

1930-luvulla suomalainen elokuva nousi voimakkaasti ja sitä eivät edes toisen maailmansodan vuodet katkaisseet. Tuotantoa alkoi olla 20 elokuvaa vuodessa. Yleisömenestys oli taattu, sillä muita huvituksia oli niukasti. Tuolloin jokainen elokuva sai keskimäärin 400 000 katsojaa eli enemmän kuin 10 prosenttia maan väkiluvusta. Vuonna 1934 Risto Orkon ohjaama Siltalan pehtoori sai miljoona katsojaa eli joka neljännen suomalaisen. Risto Orko oli silloin Suomi-Filmin johdossa ja hän palkkasi korkeatasoisia ohjaajia, kuten Valentin Vaalan.

Entinen pankinjohtaja Toivo Särkkä tuli Suomen Filmiteollisuuden johtoon Erkki Karun kuoltua. Särkkä tuotti kaikkiaan 233 ja ohjasi 49 kokoillan elokuvaa. Hän on yhä eniten kokoillan elokuvia tuottanut ja ohjannut suomalainen. Vuonna 1965 Särkkä haki Suomen Filmiteollisuuden konkurssiin. Siihen vaikuttivat television kilpailu, suhdanteiden heikkeneminen ja näyttelijöiden lakko.

1950-luvun suurin menestys oli Väinö Linnan ohjaama Tuntematon sotilas. Se on kaikkien aikojen katsotuin elokuva Suomen elokuvateattereissa. Aku Louhimiehen uusintaohjaus samasta elokuvasta vuonna 2017 jatkoi samaa suosittua linjaa, sillä se sai jo avausviikonloppuna melkein 122 000 katsojaa. Kaikkiaan kertyi katsojia hieman yli miljoonan ja se vie Louhimiehen Tuntemattoman kaikkien aikojen kolmanneksi katsotummaksi elokuvaksi.

Kansainvälisesti menestyneimpänä suomalaisena elokuvana voidaan pitää Angry Birds -animaatiofilmiä, joka on kerännyt lipputuloja yli 60 maassa yli 300 miljoonaa dollaria. Elokuva perustuu Rovio Entertainmentin samannimiseen videopelisarjaan.

Amerikkalaiseksi elokuvaohjaajaksi jo lapsena haaveillut Renny Harlin on saanut kokea haaveista tulleen totta. 1980-luvulla Hollywoodiin muuttaneen Harlinin elokuvat ovat tuottaneet Yhdysvalloissa 525 miljoonaa dollaria ja maailmanlaajuisesti reilusti yli miljardin. Nykyään Renny Harlin asuu Kiinassa ja tuottaa ja ohjaa siellä elokuvia.

Kansainvälisistä menestyksistä kannattaa mainita elokuva Valkoinen peura, joka voitti vuonna 1957 ulkomaisten elokuvien sarjassa Golden Globes -palkinnon. Lisäksi kansainväliselle uralle lähtenyt suomalainen Taina Elg on voittanut kahdesti samaisen Kultaisen maapallon: vuonna 1957 Vuoden ulkomaalaisen näyttelijän palkinnon ja seuraavana vuonna Parhaan naisnäyttelijän palkinnon komedia- ja musikaalisarjassa.