Ulrika Bengts: A Finnish-Swedish Director’s Journey

by HFPA October 3, 2014

Cata Portin

“For a long time I thought directing was something people only did in the United States”, says Finnish-Swedish movie and theater director Ulrika Bengts, 52, who visited Los Angeles for the first time last year to present her coming-of-age drama film Disciple. “I always thought I was shy, but in Los Angeles I realized I am not that shy. I enjoyed talking about my film with other people from other cultures. It was interesting to see how they reacted and what issues where important to them. It has been an incredible experience to notice that Disciple, a film that was shot in a remote island between Finland and Sweden, raised so many universal questions. Violence and power games are international topics”. As a child she dreamt about being an author. When she was 12, she decided to become a journalist. Later she moved from her parent’s farm in Ostrobothnia to Turku, the sixth largest city in Finland. There, she studied political science and sociology. “At University I saw a brochure that asked: Do you want to be a film director?” She knew it was a perfect job for her. So she moved to Stockholm and started studying directing. After graduating in 1989 she directed and wrote short films, TV shows, documentaries and features”. The HFPA’s Kirpi Uimonen Ballesteros recently met Bengts in Helsinki, the capital of Finland and talked to her.

Miten innostuit ohjaamisesta?



Kirjoittaminen oli liian yksinäistä työtä minulle. Halusin tehdä töitä muiden kanssa. Sen lisäksi ohjaamisessa yhdistyvät kuvataide, valokuvaus ja musiikki. Ne kaikki kiinnostavat minua.



Millainen ohjaaja olet?



Ohjaamiseen ei ole olemassa kaavaa, sillä jokainen tilanne on erilainen. Tyylini sopii paremmin pitkien tarinoiden kuin lyhytelokuvien ohjaamiseen. Vaikka tiedän, miten tärkeää tekniikka on ja tavoittelen täydellisyyttä, teen silti töitä näyttelijöiden ehdoilla. Tärkeintä on, että näyttelijät ovat aitoja. Luotan intuitioon, se on kokemuksen mukana tullut vahvuus.



Mikä on parasta elokuvan kuvaamisessa?



Pidän tiiviistä tunnelmasta näyttelijöiden ja kuvausporukan kesken. Se on ainutlaatuinen kokemus. Elokuvan tekeminen on mielestäni romanttista.



Miten elokuvateollisuus on muuttunut Suomessa?



Nykyään tehdään paljon enemmän elokuvia kuin urani alkuaikoina. Meillä on myös enemmän raikkaita ja ajankohtaisia elokuvia eikä pääpaino ole enää historiallisissa tapahtumissa. Tämän päivän haaste on löytää elokuvalle levittäjä.


Mitä teet tällä hetkellä?



Kirjoitan käsikirjoitusta televisiosarjaan, joka pohjautuu Monika Fagerholmin romaaniin Lola ylösalaisin.

Kirpi Uimonen Ballesteros